Punaisilla chinoilla voittoon?

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, olen ollut kiinnostunut bisnespukeutumisesta vuosien ajan. Reilu vuosi sitten otin härkää sarvista ja aloin parantamaan pukeutumistani systemaattisemmin. Kuten arvata saattoi, innostus muuttui aika nopeasti harrastuneisuudeksi joka on maksanut aikaa, vaivaa ja rahaa. Kaiken lisäksi alku oli lupaava, mutta nopeasti alkoi tulla lunta tupaan.

Minulle Keikari.comin foorumi on ollut erinomainen kouluttautumisväline, sillä siellä olen saanut tähän päivään asti hyvää palautetta pukeutumiseeni. Voimieni tunnossa päätin päräyttää muutamat kuvat arvosteltavaksi kokonaisuudesta, jossa menin erään asianajotoimiston sidosryhmätilaisuuteen. Olinhan ottanut yhteyshenkilöni neuvosta vaarin ja pukeutunut muuhun kuin suomalaisen bisnesmiehen univormuun, eli mustaan pukuun.

Tästä kokonaisuudesta palaute oli vielä varsin kannustavaa ja rakentavaa, olinhan foorumin uusi tulokas, enkä ollut täysin riikinkukkomaisesti pukeutunut. Suurimmat palautteet tulivat sävy sävyyn valituista solmiosta, taskuliinasta ja sukista, joka osui täysin oikeaan. Tämähän on klassisen pukeutumisen mittapuulla yleinen virhe, joka perustuu markettien mainontaan, joissa taskuliina ja solmio ovat yksi yhteen. Kritiikkiä sain myös härskistä vyönsoljesta, vähän liian pitkistä hihoista ja lahkeista, sekä kokonaisuuden väljyydestä. Kiitosta tuli sentään värien valinnasta noin ylipäänsä.

Ostin ensimmäisenä punaiset chinot ja laivastonsinisen irtotakin.
Ostin ensimmäisenä punaiset chinot ja laivastonsinisen irtotakin.

Nyt olin ottanut tilan haltuuni, tai niin minä luulin. En tiedä saati ymmärrä mitä päässäni tuolloin liikkui, kun positiivisesta palautteesta riemastuneena tein veret seisauttavan peliliikkeen ja ostin Stockmannilta Gantin punaiset chinot.

Punaiset chinot ja bisnespukeutuminen! Tähän kun vielä päätin yhdistää kontrastiväritetyn ruudullisen kauluspaidan ja kullanvärisen taskuliinan, niin vastaantulijoiden silmiä ei taatusti hivellyt nautinto.

Kertokaa minulle mitkä näistä asusteista edes yksin edustavat bisnespukeutumista? Niinpä niin, Matin oppivuodet olivat alkaneet ja penalttiboxi tuli tutuksi kun foorumin väki pääsi ruotimaan kokonaisuutta. Ei auttanut vaikka kuinka yritin perustella chinojani iloisen luonteeni vertauskuvana.

Suosittelemme

Mitä vikaa edellisissä kuvissa sitten on?

Helpompi olisi kertoa, mikä ei ole pielessä. Jos aloitetaan siitä helpoimmasta, eli värimaailmasta. Kun puhutaan bisnespukeutumisesta tai klassisesta pukeutumisesta, niin punaiset chinot eivät ole ensimmäinen vaatekappale, josta vaatekaappia kannattaa lähteä rakentamaan. Eikä varsinkaan niin, että siihen sekoitetaan muita kirkkaita värejä, kuten esim. keltaisen sävyjä (taskuliina).

Värien välillä tulee olla harmonia ja riittävä rauhallisuus. Jos haluat revitellä, niin tee se yhdellä pienellä asusteella. Kaiken muun tulee olla hillitympää. Jos haluat paitaasi kirkuvat kontrastinapit ja -lävet, älä revittele millään muulla. Helpompaa on, kun et revittele kontrastinapeilla ollenkaan, jos et täysin tiedä mitä olet tekemässä.

Toinen tärkeä asia on istuvuus. On valitettavaa, että suomalaiset valmisvaatevalmistajat tekevät keskimäärin huonosti istuvia pukuja, joissa mm. takkien kädentiet ovat niin suuret, että voisin vetää reiteni takinhihasta sisään. Tämänkaltainen väljyys ei tuo istuvuutta, vaan itseasiassa vähentää sitä.

Asian voi todeta helposti nostamalla kädet sivuille vaakatasoon; takki hyppää taatusti ylöspäin reilusti, jos kädentie on vähänkään iso. Istuvuuden tunne on niin ikään helppo kokea, kun pitää päällään takkia jossa on kapeampi kädentie.

Toinen istuvuuteen liittyvä ahaa-elämykseni on ollut se, että istuvan takin peruslähtökohta on oikea hartialeveys. Kuvissa oleva Turon ruskea puvuntakki on jälkikäteen tarkasteltuna minulle liian iso, koska hartialinja on liian leveä.

Tätä aika simppeliä asiaa en pukua ostaessani ymmärtänyt, koska minulle, kuten varmaan aika monelle ruoka-aikaan kotona olleelle miehelle, takin sopivuuden mittana on se, että takin nappi mahtuu kiinni. Nyt ymmärrän sen, että jos nappi ei mahdu kiinni, mutta hartiat ovat juuri sopivat, on kyseessä vääränmallinen takki jota ei kannata lähtökohtaisesti ostaa.

Kolmas istuvuuteen vaikuttava asia, joka on syytä huomioida, on hihojen ja lahkeiden pituus. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että moni takki tuntuu vähän epämiellyttävältä siitä yksinkertaisesta syystä, että hihat ovat sentin tai pari liian pitkät. Tähän jos vielä yhdistää liian pitkät paidanhihat, joka on niin ikään yleistä, niin sellainen pieni epämukavuus tuntuu ja myös näkyy.

Tämän takia kannattaa ehdottomasti lyhennyttää tai pidennyttää hihat oikeanmittaiseksi, sillä se ei maksa montaa kymppiä ja lopputuloksena saat takin, jota on mukavampi pitää päällä. Sama koskee myös housunlahkeita. Kauluspaidan hihan lyhentämisen helpoin kikka on kiristää rannetta siirtämällä nappia hieman, siihen tarvitaan vain vähän neulaa ja lankaa. Kestävämpi ratkaisu on luonnollisesti mittapaita, joista tulen kirjoittamaan lähitulevaisuudessa kattavammin.

Karkeasti yhteenvedettynä olin tähän asti pukeutunut liian suuriin vaatteisiin, jolla olin selvästi monen miehen tapaan pyrkinyt peittämään orastavaa, tai no ihan kunnon, outokumpua. Karu fakta kuitenkin on, että löysällä pukeutumisella yleensä alleviivataan asiaa.

Toisaalta en ollut vuosiin saanut asiantuntevan myyjän rehellistä palautetta siitä, että mikä minulle sopii ja näyttää hyvältä. En sen puoleensa edes osannut vaatia moista. Tämä onkin asia, joka on syytä huomioida ostoksilla ollessa, eli kovin helposti asiantuntematon myyjä tarjoaa sinulle täysin sopivana jotain sellaista mikä mahtuu päällesi. Ts. nappi menee kiinni.  Tällä ei ole mitään tekemistä istuvuuden saati tyylikkyyden kanssa.

Mistä kehitys sitten oikein alkoi?

Seuraavassa artikkelissa puhutaan kengistä
Seuraavassa artikkelissa puhutaan kengistä

Palaute. Kritiikki. Kettuilu. Näitä kaikkia vaadittiin, jotta aidosti ymmärsin, että “Herätys Matti!” Tässä vaiheessa sattumallakin oli sijansa, sillä esikoiseni ilmoitti tulostaan ja totesin, että yleiskuntoni ei ole sitä mitä haluan ja kohta joudun kuitenkin konttaamaan lattialla, joten painolle piti tehdä jotain. Niinpä aloitin elämäntaparemontin, joka tulisi vaikuttamaa mittoihini niin merkittävästi, että vaatekaapin uudistaminen heti kärkeen tulisi kalliiksi. Siinähän ihan väkisin painoin leukani rintaan ajatuksella “kohti uusia pettymyksiä”, kunnes löysin oman tieni; kengät.

Siitä se ajatus sitten lähti ja seuraavassa kirjoituksessa pureudun kenkien ihmeelliseen maailmaan.

Lue lisää